Standardien suhde muihin asiakirjoihin

Standardit liittyvät läheisesti useisiin Euroopan unionin säädöksiin. Myös puhtaasti kansallisissa säädöksissä voidaan viitata standardeihin. EU:n säädökset ovat asetuksia, direktiivejä tai päätöksiä. Asetukset tulevat sellaisenaan voimaan kaikissa EU-maissa. Direktiivit voidaan kussakin jäsenmaassa saattaa voimaan parhaaksi katsotulla tavalla. Päätökset koskevat niitä yrityksiä tai jäsenmaita, joille ne on osoitettu. Standardit on mainittu myös lukuisissa EU:n asiakirjoissa, jotka eivät ole juridisesti sitovia (tiedonannot, vihreät kirjat, päätöslauselmat ym.).

Uuden lähestymistavan (New Approach) mukaisesti laadittavat direktiivit sisältävät vain tuotteiden olennaiset terveyttä, turvallisuutta, kuluttajansuojelua ja ympäristöä koskevat vaatimukset sekä vaatimustenmukaisuuden osoittamisen vaihtoehdot. Aiemmat direktiivit sisälsivät hyvinkin yksityiskohtaisia teknisiä määräyksiä. Vanhan menettelyn (Old Approach) direktiivejä on eniten moottoriajoneuvostoista ja elintarvikkeista.

Nyt nämä tekniset yksityiskohdat, spesifikaatiot, joita tarvitaan tuotettaessa ja markkinoitaessa direktiivinmukaiset vaatimukset täyttäviä tuotteita, esitetään eurooppalaisissa yhdenmukaistetuissa standardeissa. Näillä standardeilla tarkoitetaan eurooppalaisia standardeja, jotka on laadittu Euroopan komission ja/tai EFTAn toimeksiannosta (mandaatilla), ja joiden viitetiedot on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä.

Näin laadittavat tekniset spesifikaatiot eivät kuitenkaan ole pakollisia, vaan niillä on vapaaehtoisen standardin status. Kansallisten viranomaisten on kuitenkin tunnustettava, että tuotteet, jotka on valmistettu yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti, täyttävät direktiiveissä olevat turvallisuusvaatimukset. Tällaiset tuotteet saavat siten vapaasti liikkua yli kansallisten rajojen.
  
Koska standardit ovat vapaaehtoisia, tuotteita voidaan valmistaa myös standardeista poiketen. Tällöin kuitenkin valmistajalla on velvollisuus osoittaa jollain muulla tavoin, että hänen tuotteensa täyttävät direktiivien olennaiset vaatimukset.
  
Uuden lähestymistavan direktiiveissä ei viitata yksittäisiin standardeihin vaan vain yleensä yhdenmukaistettuihin standardeihin. Vanhoissa direktiiveissä sen sijaan viitataan lukuisiin yksittäisiin eurooppalaisiin standardeihin.

EU:n tuoteturvallisuusdirektiivi koskee tuotteita, joista ei ole omaa direktiiviä. Myös siihen liittyviä standardeja luetellaan EU:n virallisessa lehdessä. Tuoteturvallisuusdirektiiviin ei liity mitään pakollista merkintää.

Sähkötyöturvallisuutta käsittelevissä suomalaisissa säädöksissä sanotaan työn täyttävän säädetyt turvallisuusvaatimukset, jos se tehdään soveltaen standardeja. Luetteloa ao. standardeista ylläpitää Tukes.

Monissa kansallisissa ja EU:n säädöksissä viitataan lukuisiin yksittäisiin standardeihin. Viittauksella standardi voidaan tehdä pakolliseksi tai sitä voidaan pitää esimerkkinä säädöksen vaatimukset täyttävästä ratkaisusta.  
   
Tuotteet, joita uuden lähestymistavan direktiivit koskevat varustetaan CE-merkinnällä. Uuden lähestymistavan direktiivejä on runsaat 20 kappaletta. Myös vuonna 1973 julkaistu pienjännitedirektiivi luetaan uuden lähestymistavan direktiiveihin, vaikka se on tehty runsaat 10 vuotta ennen kuin ministerineuvosto teki päätöksensä uuden lähestymistavan käyttöönotosta teknisessä harmonisoinnissa. CE-merkintä on käytössä myös mm. koneissa, lääkinnällisissä laitteissa, leluissa, painelaitteissa, henkilönsuojaimissa sekä radio- ja telepäätelaitteissa.

Lue lisää CE-merkinnästä

Patentti

ISOn ja CENin standardeihin voidaan sisällyttää patenteilla suojattua teknologiaa, jos se katsotaan laadintavaiheessa tarpeelliseksi. Patentin omistajan on kuitenkin luvattava ISO-standardien yhteydessä maailmanlaajuisesti ja CENin standardien yhteydessä Euroopan laajuisesti, lisenssi suojatun teknologian käyttöön kohtuullisin ja syrjimättömin perustein ns. FRAND-ehtojen mukaisesti (FRAND: fair, reasonable, and non-discriminatory terms).

Patentoitu tuote voi olla standardin mukainen, mutta standardi on vapaasti kaikkien käytettävissä. Tuotteen suoja määritellään patentissa.

Sertifikaatti

Sertifikaatti on osoitus siitä, että jokin tuote tai järjestelmä täyttää jonkin tietyn standardin vaatimukset. Sertifikaatteja myöntävät sertifiointielimet, joista osa on akkreditoituja.

SFS:stä voi ostaa standardeja, joissa esitetään tuotteen tai järjestelmän vaatimukset. SFS ei toimi sertifointielimenä. Suomessa  toimivista akkreditoiduista toimielimistä on  tietoa  FINASin (Finnish Accreditation Service) sivuilla.