Kansainvälinen standardisointi

ISO – International Organization for Standardization

Kansainvälisellä tasolla laajin standardisoimisjärjestö on vuonna 1947 perustettu  International Organization for Standardization (ISO). ISOn jäseniä ovat kansalliset standardisoimisjärjestöt 163 maasta. ISOn keskussihteeristö sijaitsee Genevessä. Lyhenne ISO tulee kreikankielen sanasta isos, joka on suomeksi yhdenvertainen.

Teknisiä komiteoita on ISOssa noin 200. Kaikilla jäsenjärjestöillä on osallistumisoikeus komiteoiden työhön. Kunkin kansainvälisen komitean sihteeristötehtävät on annettu hoidettavaksi jollekin jäsenmaista.

Jäsenmaat voivat vahvistaa ISO-standardit kansallisiksi standardeiksi, mutta niiden vahvistaminen on vapaaehtoista. Voimassaolevien ISO-standardeja on yli 18 000,  ja monet niistä on vahvistettu myös Euroopassa CENin EN-standardeina, jolloin ne vahvistetaan kansallisesti EN ISO-standardeina.

Katso lista kaikista ISOn teknisistä komiteoista

IEC – International Electrotechnical Commission

ISOn tärkein yhteistyökumppani on sähköalan kansainvälinen standardisointijärjestö International Electrotechnical Commission (IEC). ISOlla ja IEC:llä on yhteisiä teknisiä komiteoita. Vuonna 1906 perustettua IEC-järjestöä voidaan pitää ensimmäisenä kansainvälisenä standardisoimisjärjestönä, sillä ensimmäinen toimiala, jolla tarve yhteisiin määritelmiin huomattiin, oli sähkötekniikka.

ITU – International Telecommunication Union

Kolmas kansainvälinen standardisoimisjärjestö on kansainvälinen televiestintäliitto, International Telecommunication Union (ITU), joka on YK:n alainen televiestintäasioita hoitava erityisjärjestö. Telealan standardointi tähtää siihen, että viestintäverkot, päätelaitteet ja viestintäpalvelut ovat keskenään yhteentoimivia ja yhteensopivia maailmassa.