Merkistöt

 

Merkistöt ovat tietotekniikan ja tietoliikenteen sopimuksia, jotka määrittelevät miten eri bittiyhdistelmät (binääriluvut) tulkitaan merkeiksi. Alan standardisointityö koskee merkistöjä ja niiden ominaisuuksia kuten lajittelua, hallintaa, koodausta ja koodausten laajennustekniikoita.

Suomi on ollut aktiivinen merkistöjen standardisointityössä. Seurantaryhmää ei tälle alalle ole perustettu, mutta merkistöjen kansainvälisen standardisoinnin seuraaminen on mahdollista liittymällä SFS:n sähköpostilistalle. Ilmoittaudu mukaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen it-info@sfs.fi.

Merkistöjen kansainvälinen standardisointi

Merkistöjen kansainvälistä standardisointintyötä tehdään ISOn alakomiteassa ISO/IEC JTC 1/SC 2 Coded character sets. Alakomiteaan kuuluu työryhmä WG 2 Universal coded character set.

Merkistöjä on käytössä useita erilaisia. Yhtenäisten 8-bittisten merkistöjen kehittämiseksi luotiin ISO 8859 -standardi vuonna 1985. Kahdeksalla bitillä pystytään kuvaamaan 256 merkkiä. 256 merkin tilaan eivät mahdu edes kaikkien eurooppalaisten kielten vaatimat kirjaimet, joten eri alueille on luotu omat merkistönsä.

 

Itä-Aasiassa kahdeksanbittinen koodaus ei ole riittänyt tarvittavien merkkien koodaukseen, vaan siellä oli kehitettävä oma tekniikka, jotta sikäläisiä kieliä voisi kirjoittaa tietokoneella. Esimerkkinä tällaisista merkistöistä on japanilainen JIS X -merkistö.

 

ISO 8859 -standardia ei enää laajenneta, vaan toivotaan, että Unicode korvaisi hiljalleen muut merkistöt. Unicoden versio 4.1 sisältää noin 100 000 merkkiä, joilla voidaan kirjoittaa suurinta osaa nykyään puhuttavista kielistä. Unicoden on tarkoitus sisältää kaikki merkit, jotka ovat sisältyneet toisiin merkistöihin, jolloin muunnos Unicodeen on aina mahdollista tehdä.

Tietoja kansainvälisen alakomitean toiminnasta voi lukea myös sen omalta kotisivulta