Laaja-alaisin standardisoimisjärjestö on ISO (International Organization for Standardization). Sähköalalla kansainvälisestä standardisointityöstä vastaa IEC (International Electrotechnical Commission) ja telealalla ITU (International Telecommunication Union). Kansainvälisestä standardisoinnista huolehtivat järjestöt toimivat Genevessä Sveitsissä.
ISOn, IEC:n ja ITUn rinnalla toimivat eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt CEN (European Committee for Standardization), sähköalan CENELEC (European Committee for Electrotechnical Standardization) ja telealan ETSI (European Telecommunications Standards Institute).
Suomea edustaa ISOssa ja CENissä SFS, IEC:ssä ja CENELECissä SESKO sekä ITUssa ja ETSIssä Viestintävirasto.
Standardisointia harjoitetaan lähes joka maassa. Useimmissa teollisuusmaissa se on yksityisten organisaatioiden, standardisoimisjärjestöjen, vastuulla. Kehitysmaissa standardisoinnista vastaavat yleensä valtion viranomaiset. Kansainvälinen standardisoimistyö on alusta lähtien perustunut vapaaehtoisuuteen.
Standardisoinnin pääpaino oli pitkään kansallisella ja yritystasolla. Kansallisia, muista maista eroavia teknisiä määräyksiä, käytettiin osin myös tietoisesti suojaamaan omaa teollisuutta ulkomaiselta kilpailulta. Vasta 1960-luvulla standardisoinnin painopiste alkoi vähitellen siirtymään kansainväliselle tasolle.
ISO ja CEN ovat solmineet laajan yhteistyösopimuksen Wienissä 1991. Tällä Wienin sopimuksella pyritään vähentämään päällekkäistyötä standardien laadinnassa. Sopimuksen mukaan CEN selvittää jokaisesta uudesta työkohteestaan, voidaanko työ tehdä ISOn kanssa yhdessä. Ehdotus tehdään tällöin joko CENin (CEN Lead) tai ISOn (ISO Lead) johdolla. Tästä päätetään aina tapauskohtaisesti. IEC ja CENELEC ovat sopineet yhteistyöstä vastaavalla tavalla (Dresdenin sopimus).
World Standards Services Network (WSSN) >>
